Taidenäyttelyn avajaiset Galleria Espoonsillassa

10.12.2014 Virpi Lund  

Galleria Espoonsillassa oli tänään 9.12.2014 taidenäyttelyn avajaiset ja esillä olevat Taidetaloyhdistys Sunan jäsenten teokset ovat nähtävillä siellä 9.12.2014–9.1.2015. Näyttelyn nimi ”Arkistojen aarteet”, Katoava taidegalleria – tilan käyttö loppuu kertookin Gallerian nykytilanteesta, joka on se, että sen toiminta on loppumassa tilojen menettämisen vuoksi. Tiloissa on tarjottu 10 vuotta kulttuuria kaikille Espoon Keskuksessa. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus on ystävällisesti tukenut toimintaa maksamalla vuokran kaupungin tilakeskukselle, mutta nyt Espoon ydintoimintojen ylläpitäminen edellyttää säästöjä ja tilaa ei voida enää antaa ilmaiseksi tällaiseen käyttöön. Galleriatoiminta ei voi myöskään itse kustantaa vuokranmaksua, joten toiminta lakkaa helmikuun lopussa 2015. Onpa harmi!

Miten tällainen päätös voi syntyä aikana, jolloin kansalaistoimintaa tulisi tukea, asukkaiden aktiivisuutta tulisi edistää, ihmisille tulisi tarjota virkistäviä kulttuurielämyksiä, yhteisöllisyyttä tulisi parantaa ja asukkaiden kohtaamispaikkoja tulisi lisätä. Espoo lienee sitoutunut asukkaiden osallisuuden vaalijaksi poikkihallinnollisen Osallistuva Espoo -kehitysohjelman avulla. Nyt tuntuu, että puheet ja toiminta eivät taida vastata toisiaan. 

Mitä nyt voisi tehdä? Jospa vähän ideoitaisiin tilojenkäyttöä eteenpäin. Voisiko tilassa toimia jotakin muuta Gallerian kanssa? Seinät ovat jo käytössä, mutta lattiatilaa olisi vielä vapaana. Mitä Espoon Keskuksessa haluttaisiin tehdä ja harrastaa? Jotakin sellaista, joka voisi tuossa tilassa toimia. Entä keneltä puuttuu tai kuka on menettämässä tilansa? Voisiko tila palvella useiden asioiden ja ihmisten kohtaamispaikkana. Taide ja kulttuuri säilyttäen. Kenen puoleen tässä tulisi nyt kääntyä? Selvä vaikuttamisen paikka! 

Kannattaa ainakin käydä näyttelyssä ja kirjoittaa adressiin nimensä! Kuvataidetaloyhdistys Sunan jäsenet ovat koostaneet teoksillaan monipuolisen näyttelyn, joka kertoo osaamisesta eri aloilta. Esillä näyttelyssä on teoksia galleriatoiminnan ajalta. Mukana on myös tuoreempia, tähän näyttelyyn valmistuneita teoksia. Galleria on auki päivisin galleristin avulla ja viikonloppuisin taiteilijat itse ovat tavattavissa tiloissa. Osoite: Galleria Espoonsilta, Virastopiha 3 (kävelysillan tasolla), 02770 Espoo. Näyttelyä voi käydä katsomassa 9.1.2015 saakka. 

Avoinna ti - pe 11.00 -16.00 ja taiteilijatapaamiset la - su 12.00 -15.00.
Jouluna suljettu 22.12.2014 - 1.1.2015.

Espoon tarinaa etsimässä

1.12.2014 Kirsi Hann

Sosionomin opintoni ovat loppumetreillä. Olen ollut osan kesästä ja koko syksyn Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeessa suorittamassa työn kehittämisen ja palveluinnovaatioiden harjoittelua. Kyseessähän on kaupunginosan kehityshanke, jonka eräänä tavoitteena on osallistaa alueen asukkaita itse olemaan aktiivisessa roolissa erilaisten kehitystarpeiden eteenpäin viemiseksi ja toteuttamiseksi.

Espoo on alueeltaan ja asukkailtaan hyvin heterogeeninen. Vanhat ja modernit rakennukset ovat täällä vieri vieressä. Asukkaita on muualta Suomesta ja joka maailman kolkalta. Osana hanketta oli antaa tilaa asukkaiden omalle äänelle. Haastattelin seitsemää ihmistä, joista nuorin on 17- ja vanhin 79-vuotias. Suuri ja nopea muutos, muuttoliike ja kieliolojen muutos nousivat kuin itsestään teemoiksi. Vielä 75 vuotta sitten Espoo oli ruotsinkielistä maaseutua. Lähes kaikki vanhemman sukupolven suomenkieliset asukkaat ovat muuttaneet tänne muualta Suomesta työn perään. Espoo alkoi kasvaa vasta sen jälkeen, kun venäläiset lähtivät Porkkalasta 1956. Voimakas kehitys ja lähiöiden rakentaminen alkoi 1970-luvulla. Ensin rakennettiin asunnot, eikä ollut mitään palveluita. Suvelaan rakennettiin suomenkielinen koulu vasta 1980-luvulla. Samaan aikaan keskusteltiin siitä, ettei uusia ruotsinkielisiä päiväkoteja tarvitsisi perustaa.

Luovutetun Karjalan evakko samaistui pakolaisiin ja halusi jakaa tarinansa heille rohkaisuksi. Milloin ja missä se voisi konkreettisesti, kasvoista kasvoihin, tapahtua? Vaikka harjoitteluni nyt loppuu, toivon, että Laurea-ammattikorkeakoulun Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeen tiimi voisi järjestää tällaisen maahanmuuttaja- ja kantaväestön naisten kohtaamisen tarinaillan merkeissä. Tapaamani ihmiset vihjasivat kiinnostavista haastateltavista. Löysinkin historian tutkijan ja Kirstinmäen ensimmäiseen kerrostaloon upouuteen asuntoon muuttaneen naisen. 

 













Ensin haastattelin kahta vanhempaa ihmistä. Toiveena oli löytää joku, joka olisi vaikkapa ollut työssä Lindholmin sahalla, joka oli paikkakunnan suurin työnantaja. Sitten haastateltavani ehdotti, että voisin haastatella nuorempia ihmisiä, joilla olisi erilainen näkemys ja kokemus täällä asumisesta. Tarinasarja muotoutui sekä osittain asukaslähtöisesti että osittain suunnittelemanani, ja minusta nuo seitsemän haastateltavaa ovat aika hyvä läpileikkaus alueen ihmisistä. Kolme heistä on syntynyt Espoossa ja kaksi vanhemman sukupolven edustajaa on ruotsinkielisiä. Tarinat ovat osoitteessa www.laurea.fi/vvv.

Osan harjoittelusta suoritin Entressen kauppakeskuksessa OppiPopappi-tilassa. Se on tarkoitettu pienyrittäjien ja asiakkaiden kohtaamispaikaksi, ja sen sivutuotteena on yhteisöllisyys ja yhteinen tila. Popup-tila toimii lokakuusta jouluun (ja mahdollisesti vielä kevätpuolella). Hankkeen takana ovat Omnia, Laurea, Aalto-yliopisto, Espoon kaupungin yksiköitä sekä Entressen kauppakeskus (Capman Oy). Toimintaa koordinoi InnoEspoo-hanke. Tilassa on päivittäin erilaista ilmaista ohjelmaa. OppiPopapin ohjelma on osoitteessa www.oppipopappi.blogspot.fi

Hesarissa tänään: "Asukkaiden osallistumista pitää hyödyntää paremmin"

17.11.2014 Ossi Salin
Huomiota kannattaa kiinnittää tänään 17.11.2014 Helsingin Sanomissa olleeseen Vieraskynä -kirjoitukseen:  
Asukkaiden osallistumista pitää hyödyntää paremmin

Kirjoituksen pääsisältö liittyy asukkaiden osallistumisen määrän lisäämisen sijasta osallistumisen laadun lisäämiseen. Kyse on ilmeisesti siitä, että vaikuttamismahdollisuuksia käytetään, jos käytetään, jo tehtyjen ratkaisujen korjailuun. Osittain tämä selittyy kirjoittajien mukaan siksi, että asukkaat kutsutaan mukaan vasta sitten, kun tärkeimmät ratkaisut on tehty. Tässä prosessissa jää myös hyödyllisiä osaamisresursseja hyödyntämättä. Toisaalta uskon että hallinnossa on aitoa halua laajentaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja ns. osallisuutta. Kysymyksessä voi olla enemmänkin oikeanlaisten toimintatapojen ja välineiden puute, mikä voi näyttäytyä vinoutuneesti jopa asukkaiden passiivisuutena.

Kirjoittajien ajatus siitä, että kaikki osallistuminen ei ole hyvästä, on uskalias väite. Tarkoittavatko kirjoittajat näennäistä osallistumista, missä vaikuttamismahdollisuudet eivät oikeasti toteudu ja lopputuloksena olisi vain lisää turhautumista? On totta, ettei kaikkialla tarvitse varmaankaan osallistua kansalaisvaikuttamiseen, varsinkin jos asiat ympärillä näyttävät kehittyvän suotuisasti. Kirjoittajien mukaan osallistuminen (ja osallistaminen oma huomautus) tulisi enemmänkin keskittää sinne, missä sillä on todellinen tarve. Ja juuri tämän osallisuuden vahvistamiseen tulisi satsata enemmän. Valikoivasti ja tilanteeseen sopivilla menettelytavoilla. VVV -hankkeessa tehdään kokeiluja: on asukaspajaa, yhteisöpajaa, suoria yhteydenottoja kansalaisiin, aktiiveihin, yhdistyksiin, julkisen sektorin edustajiin. Tarkoituksena luoda uutta osallistumisvälinettä ja vuoropuhelun menettelytapoja. Vain kokeilemisen kauttaa voi tietää, mikä oikeasti toimii ja mikä ei.

Suvelan asukaspuiston puistosuunnitelman esittäminen 11.11. 2014

12.11.2014 Virpi Lund

Kuva: www.espoo.fi 

Suvelan asukaspuiston asukastilaisuudessa 11.11.2014 klo 16.30-17.30 oli 14 osallistujaa, joista noin kuusi edusti käyttäjää/ asukasta. Loput kahdeksan olivat jollain tavoin virallisia tahoja, jotka ovat tekemisissä asukaspuiston kanssa esim. maisema-arkkitehti, suunnittelija, asukaspuiston henkilökuntaa, seurakunnan edustaja, varhaiskasvatuksen edustaja jne. Tilaisuudessa kerrottiin asukaspuiston suunnittelun aloitusvaiheesta 2012, pienestä lepovaiheesta 2013 ja nyt 2014 tässä tilaisuudessa käyttäjät saivat esittää mielipiteitään suunnitelmasta.  

Asukaspuiston rakennuksen toiminnot siirtyvät tulevaan kappeliin, mutta muutoin iso osa alueesta säilyy lähes entisenlaisena. Kasvillisuutta pyritään jättämään runsaasti, aluetta valaistaan paremmin, korkeuserot tulevat kasvamaan hieman, pelikentät säilyvät ja senioriliikuntalaitteita lisätään. Suunnittelijat olivat panostaneet vesielementin säilyttämiseen puistossa. Aikoinaanhan puistossa on toiminut suosittu uima-allas, joka on jo monta vuotta ollut pois käytöstä. Nyt ajatellaan, että lapsilla on oikeus veden kanssa leikkimiseen, mutta kastumatta. Tämä tapahtuisi puroleikkien tai pöytätasojen avulla. Vettä saataisiin tulemaan leikkiin mukaan nappia painamalla, ”pulsseina”.

Arvioitaan ja ehdotuksiaan olivat antamassa kuusi aktiivista naista, joiden tehtävänä oli edustaa ”lapsen ääntä”. He tiesivät, että 1-vuotias ja 5-vuotias lapsi leikkivät vesileikkiä niin eri tavoin, että heille tulee olla omat vesileikit. Miten 1-vuotias voisi leikkiä 5 –vuotiaan vesipöytätasoilla? Hyvä kysymys! Myös sopiva talvinen liukumäki näytti nyt puuttuvan alueelta. Sen tulisi olla helppo nousta, kiva laskea ja turvallinen. Yllättäen keinuille ja hiekkalaatikolle ei ole kovaa tarvetta eikä tungosta leikkipuistossa. Hyvä käyttäjien havainto!  Kävelemään opetteleva lapsi ei tarvitse vaikeakulkuista hiekkaa alustakseen, vaan helppokulkuista ja tasaista tilaa ympärilleen. Lasten arkea ovat pallopelit, pyöräily, vesiallas,  pinnoitetut puupenkit ja ”muumitalo”. Kiipeilytelineiden tulee olla oikeankokoisia, tasapainon ”palauttavia” ja jostain pitää saada pidettyä kiinnikin. Hyvä räystäskin on nyt luvassa (sateen suojaksi). Lasten vanhemmat kyllä tietävät: he haluavat yksinkertaisia asioita lapsilleen. Niistä lapset pitävät! Hyvä kuulla!

Esityksessä vilisi joitain  vieraita sanoja; materiaaliraja, turvahiekka, tasolla käveleminen, tuplilla liikkuminen, turva-alusta jne. Ja selväksi tuli, että suunnittelijan arjen täyttää varmaan kaikenlaiset säännöt ja määräykset rakentamisessa jne. Ne on otettava huomioon. Epäselväksi jäi pääsevätkö asukkaat suunnittelemaan aivan projektin alkuun mukaan, mutta ohjausryhmässä on käyttäjänedustajia ja nyt tämän esityksen jälkeen voi palautetta vielä antaa 23.11. mennessä. Suunnittelijat odottavat palautetta ja ehdotuksia, ja pyrkivät toteuttamaan ne.

Pääset kommentoimaan puistosuunnitelmaa 23.11.2014 mennessä tästä.

Työn monet muodot - Terveisiä Tampereelta Työelämän tutkimuspäiviltä 6.-7.11.2014!

7.11.2014 Kaija Pesso ja Ossi Salin
Osallistuimme työryhmään Verkostoitunut työ, jossa esittelimme verkostoyhteistyön muotoutumista Espoon keskuksessa julkisen ja kolmannen sektorin välillä.Tarkastelimme seitsemän toimijan muodostaman toimijaverkon näkemyksiä verkostoyhteistyöstä. Esityksessämme korostuivat teoreettiset ja
menetelmälliset ratkaisut, mitkä herättivät suurta kiinnostusta perinteisempiin menetelmiin verrattuna. Tuloksia tarkastelimme seuraavien teemojen kautta: itsensä ja roolinsa idenfioiminen verkostossa, verkostoyhteistyön luonne ja asukastalo verkostoyhteistyön jäsentäjänä.

Käytyjen keskustelujen perusteella innostuimme kehittämään menetelmällisiä ratkaisuja vielä suurempien aineistojen käsittelemiseksi. Tutkimuspäivillä oivalsimme, että on rohkeasti edettävä uusia tutkimuspolkuja ja kokeiltava myös tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja työelämän tutkimisessa. Työryhmässä puhutti yleisesti verkostojen johtamiseen liittyvät haasteet.

Espoo - Urbaania kaupunkiympäristöä ja maaseutumaisemaa

30.10.2014 Kirsi Hann
Espoo on kaupunkina omalaatuinen, urbaanin kaupunkiympäristön sekä maaseudun ja erämaan liitto. Kaupungilla ei ole yhtä selkeää keskustaa. Espoolla on viisi aluekeskusta - Tapiola, Matinkylä, Leppävaara, Espoonlahti ja Espoon keskus. Espoon hallinnollinen keskus on syrjässä eikä sitä oikein mielletä Espoon keskustaksi. Siellä on historiallinen tuomiokirkko ja kaupungintalo, asutus on ensin keskittynyt rautatien varrelle. Espoon keskuksen alueeseen kuuluvat asemanseutu, Kirkkojärvi ja Suvela ja niiden ympärillä olevat pientaloalueet. Alueella ei ole yhtenäistä identiteettiä tai imagoa. Vuosia sitten saadusta huonosta maineesta on vaikea päästä eroon. Alueella asuu kymmeniä tuhansia tyytyväisiä ihmisiä. 

Lähes 30 vuotta sitten ostimme nuorena avioparina kaksion Kirstinmäestä, ja aioimme tietenkin muuttaa "oikeasti" asumaan jonnekin muualle. Kun toinen lapsi syntyi, muutimme kivaan rivitaloyhtiöön puolisen kilometriä Sunaan päin. Täällä on hyvät kulkuyhteydet, kaikki oleelliset palvelut ja luonto on lähellä. Keskuspuistossa on ihana kävellä ja sen läpi olen pyöräillyt työhön ja lasten kanssa soittotunneille. Asukaspuistossa vietin aikaa lähes päivittäin lasten ollessa pieniä ja myöhemmin kävin seurakunnan perhekerhossa. Lapsille löytyi harrastamista lähistöltä, kuvataidekoulu, kokkikerho, sirkuskoulu, perhesähly ja koripallotreenit. 

Suvelan ja Tuomarilan alueella on aina ollut pieniä omakotitaloja ja korkeita kerrostaloja vieri vieressä. Kun kävelin tuntikausia vauvanvaunuja työntäen, alue tuli tutuksi. Silloin täällä oli muutama autiolta vaikuttava talo, joissa kuitenkin asuttiin, mutta nyt viimeisetkin on purettu.

Espoon keskusta kehitetään aktiivisesti. Puretun virastotalon tilalle on tulossa kaksi asuinkorttelia ja Suvelan vuokrataloista osa aiotaan purkaa ja rakentaa tilalle uusia. Länsiväylä kirjoitti aiheesta 25.10. (s.4 - 5). http://www.lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/_read/25.10.2014/61746.html. Miten täydennysrakentaminen istuu vanhaan lähiöön? Miten siitä saataisiin viihtyisä ja avara, vaikka taloudelliset seikat varmaan vaativat 8-kerroksisia taloja? Useimmat haluaisivat asua pienkerrostaloissa tai rivitaloissa. Jos voisin asua omakotitalossa, haluaisin sellaisen, jolla on iso tontti ja piha. Siksi olen tyytyväinen rivitalossa.

 Nyt on hyvä aika tulla mukaan vaikuttamaan. Kaupungin virkamiehet haluavat ottaa asukkaiden mielipiteet ja kokemukset huomioon. Kannattaa osallistua Suvelan uuden asukaspuiston suunnitteluun 11.11. klo 16.30-17.30 ja Välittävät valittavat verkostot -hankkeen tilaisuuksiin. Lisätietoa www.laurea.fi/vvv.  

Terveiset Joensuusta!

24.10.2014 Virpi Lund ja Soile Juujärvi
Olimme OSALLISUUS KAUPUNGISSA –työryhmässä esittelemässä Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeen viime kevään 2014 Asukaspajojen toimintamallia ja osallisuutta asuinalueen kehittämisessä. Kerroimme asukaspajojen järjestämisestä ja osallistavista työmenetelmistä. Puhuimme asukkaan monenlaisen osallisuuden ilmenemisestä ja määrittelimme käsitettä yhdessä työryhmän osallistujien kanssa. Ajatuksemme tämän hetken kokemusten mukaan on se, että osallisuus voi kehittyä valtaistumiseen, joka taas voi johtaa toimijuuteen omassa ja yhteisissä asioissa. Toimijuuteen liittyy vahvasti kyky suunnitella, toteuttaa ja vaikuttaa yhteisissä asioissa yhdessä muiden kanssa. Asukkaiden osallisuus ja asukaspajat herättivät myönteistä keskustelua ja ihastelua! 

Työryhmässä oli myös muita asukasosallisuus – esityksiä. Tampereen Tesomalla Osallistuvassa budjetoinnissa asukkaita otetaan mukaan yhteisten verovarojen käytön suunnitteluun. Julkisten varojen käytöstä voidaan keskustella esim. asukastilaisuuksissa ja vaikkapa äänestää. Tesoman alueen OmaVerkko – tutkimushankkeen esityksessä pohdittiin nuorten toimijuutta silloin, kun he haluavat luoda muutosta ympäröivään yhteiskuntaan. Helsingin Myllypurossa asukastalo Mylläri sijaitsee uudella ostarilla ja siellä pohditaan ja tutkitaan lähiöostareiden mahdollisuuksia asukkaiden osallistamisessa.

Kaikenlaista asukkaita osallistavaa on tapahtumassa monessa paikassa! 

Tapahtuma järjestettiin Sosiaalipolitiikan päivillä 23 - 24.10.2014.

Mitä lähidemokratialle kuuluu?

16.10.2014 Virpi Lund
Tiistaina 13.10 saatiin tietää joka toinen vuosi jaettavan demokratiapalkinnon voittajat (4 kpl). Tällä kertaa painotettiin sellaisia asioita, missä ihmiset saavat äänensä kuuluviin oman asuinalueensa ja omien asioidensa suhteen. Yksi voittajista oli Leppävirran Kyläneuvosto ja sen puheenjohtaja Arja Huovinen. Hän kertoi Pohjois-Savon Kyläneuvostosta, joka on toiminut jo vuodesta 2007 monen kylän yhteenliittymänä ja keskustelufoorumina. Tavoitteena on tehdä työtä kylien hyväksi vapaaehtoisesti. Asukkaat ovat ottaneet haltuunsa asian, joka ei ole oikein kuulunut kenellekään virallisesti. Nyt he voivat kääntyä asioissaan sivistystoimenjohtajan puoleen. Vuorovaikutus on kunnan ja asukkaiden välillä sujuvaa ja se lähentää toimijoita. Kylien välinen kyräily ja kateus on kadonnut, kun ollaan tultu tutuiksi. Tämä helpottaa yhteistyötä. ”Kylät ovat kuin yhtä perhettä”. Leppävirralla on opittu paitsi keskustelemaan asioista myös kuuntelemaan toista.

Mitä elementtejä kuuluu hyvään lähidemokratiaan? Se madaltaa vuorovaikutuskynnystä päättäjien ja asukkaiden välillä sekä tuottaa mielekästä tietoa alueesta ja asukkaiden toiveista ja tarpeista. Demokratian piiriin pitää saada ihmisiä demokratian reunalta; se vahvistaa demokratiaa. Täytyy pitää huoli siitä, että mahdollisimman moni ihminen pääsee demokratiaan mukaan. Edustuksellinen demokratia on kuulemma murroksessa ja ihmisillä on nyt suoria vaikuttamisen välineitä käytössään. Juuri kylätoiminta eli omaan yhteisöön vaikuttaminen on tällaista. Paine suoran vaikuttamisen puolesta on asiantuntijoiden mukaan nousussa.

Kaupunginosatoiminta on suoraa vaikuttamista. Yhteinen keskustelu voisi siis alkaa. AamuTv:n lähetyksessä kysytään, ovatko yhteisöt ja kunta etääntyneet toisistaan? Onko kunta vain palveluntuotantokoneisto? Pitäisikö palveluntuotanto tuoda takaisin yhteisön sisään? Niinpä. Miten lähidemokratia voisi toimia vaikkapa Espoon keskuksen alueella?

Lähidemokratian toteutuminen Suomessa  http://areena.yle.fi/tv/2416714

Entressen Happy Days 3.- 4.10.2014

9.10.2014 Kirsi Hann
Entressen kauppakeskuksessa oli paljon väkeä nauttimassa ohjelmallisesta viikonlopusta. Perjantaina ihmisiä oli vielä vähän. Kim Herold esiintyi ja OppiPopappi oli täynnä ohjelmaa. Teemoina olivat läsnäolo, pätkäpaasto, huovutus ja uuden kuntolaitteen esittely.

Lauantaina vietettiin lasten ja perheiden Happy Days –päivää. Perheitä oli paikalla paljon ja ohjelma oli tosi monipuolinen. Kirjastossa oli perhepäivä teemalla ”Tove Janssonin matkassa”. Siellä oli tarinaverstas, jumppa, pinssipaja, reseptipaja ja muumilauluja. Eksoottisena ja esteettisenä lisänä oli Bollywood –tansseja, joita saatiin sekä ihastella että opetella. Kauppakeskuksen toisessa kerroksessa oli ohjelmaa laidasta laitaan. Broholmin koirayhdistyksestä oli tullut monia kauniita ja rauhallisia koiria omistajineen. Lapsille oli järjestetty Mehubileet, joissa oli Tohtori Hajamieli, askartelua, ja kasvomaalausta. Jamkids-nonstop –soittopajassa sai soittaa kanteletta, kitaraa, rumpuja tai rytmisoittimia.

 Mikä on OppiPopappi? 

   

Entressessä avattiin 1.10. 2014 maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen pop up-tila, joka on toiminnassa jouluun asti. Hankkeen takana ovat oppilaitokset Omnia, Laurea ja Aalto-yliopisto sekä Espoon kaupungin yksiköitä ja Entressen kauppakeskus (Capman Oy). Toimintaa koordinoi InnoEspoo-hanke. Kauppareissun lomassa voi oppia kädentaitoja, keskustella filosofiaa, kuunnella luentoa erilaisista aiheista tai tutustua paikallisten uusyritysten tuotteisiin. Kuka vai voi ilmoittautua itse opettajaksi, tulla esittelemään päiväksi palvelujaan tai tulla kuuntelemaan muiden pitämiä tunnin mittaisia opetustuokioita maanantaista perjantaihin klo 11-19.

www.oppipopappi.blogspot.fi

Kuvat: Kirsi Hann 

Hyvä Espoo-päivä!

4.9.2014 Virpi Lund
Espoo-päivä lauantaina 30.8.2014 oli menestys. Espoon keskuksen tapahtuma järjestettiin Lakelan koulun kentällä, mistä avautui kaunis näkymä vanhaan kulttuurimaisemaan. Joen ylittävän sillan ja puistoalueen takana piirtyvä keskiaikainen kirkko muistutti Espoon keskuksen pitkästä historiasta.  Tapahtumaan osallistuneiden lukumääräksi arvioitiin 1300 henkilöä ja kaunis aurinkoinen loppukesän päivä suosi piknik -tapahtumaa erilaisine ohjelmanumeroineen. Monien harmiksi pääesiintyjä Marjo Leinonen oli joutunut perumaan osallistumisensa ja ruokakojukin oli jäänyt tulematta. Syötävää kuitenkin riitti. Nyt ruokana oli ostomakkaraa, kahvia ja ilmaista Espoo-päivän kakkua. Lapsille oli paljon esityksiä ja mielenkiintoista oli Max Liljan elektroninen sello sekä ilman muuta nuorten sirkustaiteilijoiden joukko nimeltä Clunker, jotka olivat  tuunanneet vanhasta autosta oman esitysareenansa.

Kentälle oli sijoittunut eri järjestöjen ja toimijoiden telttoja runsaat kymmenkunta, lisäksi alueelle oli rakennettu esiintymislava ja lasten suosima pomppulinna. Välittävät Valittavat Verkostot -hankkeemme oli niin ikään näkyvästi esillä oranssivärisen katoksen kattamalla ständillään/kojullaan. Tarkoituksenamme oli tavata Espoon keskuksen asukkaita ja kertoa tutkimushankkeestamme kiinnostuneille. Halusimme myös kuunnella asukkaita ja kerätä heiltä näkemyksiä ja ehdotuksia Espoon keskuksen kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä.

Ständillämme vierailleet olivat usein juuri Espoon keskuksen ja lähialueiden asukkaita, joilla olikin sanottavaa ja kerrottavaa. Omassa kojussamme oli pääasiana ja keskustelun herättäjänä Laureassa opiskelevan Eilan tekemä asukatalon protomalli. Asukastalon tai -tilojen tarpeellisuus oli tullut esiin useissa eri yhteyksistä. Asukastalon protomallin esittelyn yhteydessä keräsimme asukkaiden mielipiteitä ja ehdotuksia asukastalon tulevasta luonteesta ja muotoilusta. Vastauksia saatiinkin runsaat 40. Teimme myös pop-up -kyselyjä Espoon keskuksen kehittämiseen liittyvistä asioista, jaoimme lapsille ilmapalloja ja pyysimme ihmisiä osallistumaan järjestämäämme arvontaan. Keväällä Entressen kirjastossa pidetyissä asukaspajoissa Espoon keskuksen asukkaat tuottivat kehittämisehdotuksia heille tärkeistä kysymyksistä mm. asumiseen, palveluihin ja viihtyvyyteen liittyen. Asukaspajojen koordinoinnista vastannut Minna kertoi asukaspajatyöskentelystä ja niistä saaduista tuloksista. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka asukaspajoissa mukana olleita asukkaita osallistui myös Espoo-päivän kahvipöytäkeskusteluihin muiden asukkaiden kanssa. He keräsivät alueen kehittämistä varten arvokasta tietoa. 

Kojumme suuret ilmapallot olivat näyttävän näköisiä ja niissä oli kiteytettynä menneen ja tulevan talven teemat: 1. Ameebamaista asumista - Espoon keskus on koti! 2. Kukat kukkimaan  ja koirille kavereita!  3. Espoon New York ja Long Live Espoon Keskus!  ja  4.  Mukavaa meininkiä – Asukaskulttuuria!.  Näillä asioilla siis oltiin!

Päivä oli kaunis! Ja ilmapalloja jaettiin taas niin, että ne pääsivät loppumaan ...

Asumisen intressiryhmän tapaaminen 9.6.2014

11.6.2014 Virpi Lund
Espoossa voi tulevaisuudessa asua monikulttuurisuuden ytimessä newyorkimaisissa korkeuksissa.

Maanantaina 9.6. oli  asukkaiden järjestämä tilaisuus Espoon valtuustotalolla. Tilaisuuteen oli tullut 15 osallistujaa;  Espoon asunnoista, Espoon kaupungilta, Voimanpesä-hankkeesta ja asukkaita.  Asuntoryhmämme Katja  johti kokousta, jossa keskusteltiin Suvelan alueen uusista asumisjärjestelyistä ja kaupunkiviljelystä. Asukkailla oli paljon tietoa mm. Tanskan kollektiiviasumisesta ja sukupolviasumisesta. Eräs asukas oli valmistanut pohjaratkaisun Vantaalla hyvin toimivasta kahden asunnon yhdistämisestä yhdessä tasossa, joka ilmeisesti on vuokra-asunto. Keskustelu oli tyrehtyä puheenvuoroon, jossa kerrottiin, että avoimia ovia on vaikea saada myöhemmin umpeen. Eli asuntojen erillistäminen myöhemmin ei toimi. Harmi! Espoon asuntojen edustaja kuitenkin pyysi tällaisia ratkaisuehdotuksia itselleen viedäkseen niitä eteenpäin pohdintaan. Hienoa! Kaupungin edustajat ja asukkaat pohtivat ko.ratkaisun mahdollisia tutkimustietoja, hintaa, porraskäytäväratkaisuja, parkkipaikkasäästöjä, asukasvalintaa jne. Näihin ei vielä ollut vastauksia. Asukkaat toivat esiin kollektiiviasumisen ja tässä kohdassa puhuttiin SOTE-uudistuksesta:  jos vanhuspalveluja poistetaan, mitä tulee tilalle? Voisiko se olla satsaaminen sukupolviasumiseen ja kollektiiviasumiseen! Syntyi idea matkustaa Tanskaan tutustumaan kollektiiviasumiseen ”erilaisten toimijoiden kanssa”.  Asukkaat korostivat rakenneuudistusta: ei saisi jäädä nykyisten säännösten kahleisiin, vaan tarvitaan uudet säännöt! Ja Espoon asuntojen edustaja ehdotti jopa kimppakämppää ikäihmisille! Tässäpä ylitetään jo rajoja!

Eräs asukas piti pitkän puheenvuoron siitä, että tällaisista uudenlaisista asumisasioista tarvitaan nyt enemmän tietoa ja että Suvelan alueen mainetta pitäisi nyt parantaa. Onko maineen parantaminen samalla osallisuuden parantamista!  

Saimme alueen toisen kehittämishankkeen kanssa yhteisen tehtävän. Voimanpesä ja VVV-hanke innostettiin keräämään tietoa asukkaista uusien mahdollisten asumisjärjestelyiden suhteen Kirstinharjun purettavassa korttelissa. Tätä voisi kutsua Suvela-New York-pajaksi, koska lähiökehittämisessä on nyt tiivistämisen vaihe ja rakennetaan ylöspäin. Nyt haluamme tietää keitä siellä asuu ja mitä he  haluavat tulevaisuudessa asumisen suhteen? 

Välittävät Valittavat Verkostot  sai hyvää palautetta asukaskontaktiensa ansiosta. Ja se tuntui hyvältä…. Ja mikä parasta, tilaisuudessa ilmeni, että on syytä infota kaikille asukaspajalaisille kaikkien intressiryhmien kokoontumisista tulevaisuudessa, koska asukkaat haluavat integroitua useampaan kuin yhteen näistä ryhmistä ja toimia laajasti asuinalueensa asioissa. Hankkeen postituslistat ovat nyt tarpeen! 

Heräsi ajatus, miten asukas saa palautetta siitä, miten hänen ideansa ja ehdotuksensa käsitellään.Niinpä! 

P.S. Huomio:  jos jossain esitetään jotain tai joku on valmistanut jotain materiaalia, kaikki haluavat aina kaiken materiaalin monistettuna tai sähköisesti jälkikäteen. Smonistettuna tai sähköisesti jälkikäteen.valmistanut jotain aako asukas äänensä kuuluviin paperin kautta?  ”Mustaa valkoisella”? Onko tämä tapa lähteä käsittelemään asioita? Mutta hienoa, että materiaali kiinnostaa!

4. Asukaspaja 12.5.2014 - Espoon keskus ja Suvela tarvitsevat uuden imagon!

13.5.2014 Virpi Lund
Neljännessä asukaspajassa oli tunnelma katossa. Joukkoa saapui paikalle 21;  puolet miehiä ja puolet naisia, ikääntyneitä, nuoria, ulkomailta Suomeen muuttaneita, kaikenlaisia ihmisiä. Olimme järjestäneet lastenhoidon Satusoppiin; jossa lapsia oli kaksi.  Paikalle oli saatu omaishoitajien sekä  senioreiden edustus, eräs pajalainen oli ohi kulkiessaan houkutellut mukaansa kaksi nuorta osallistujaa, jotka olivat keräämässä roskia ympäristöstään. Mukaan oli tullut myös muutama poliittinen vaikuttaja sekä kansalaisaktiiveja. Rekrytoinnissa oli nyt tehty työtä. Kaikkien mahdollisten yhdistysten edustajat oli kutsuttu mukaan ja muutamalle vaikuttajalle oli laitettu tietoa asiasta. Edellisellä viikolla soiteltiin henkilökohtaisesti 18 asukkaalle ja lähetettiin kutsu ja yhteenveto  edellisistä pajoista sähköpostiin. Maanantaina lähetettiin vielä 25 tekstarimuistutusta. Puhelinkeskusteluissa ilmeni poikkeuksetta, että asia on tärkeä ja henkilö yrittää tulla mukaan. Mutta miksi ei aina tulla?

Alkujännitystä oli kahvitarjoilun ja kuvaajan viipymisessä, lastenhoitopajan pyörittämisessä sekä tietokoneen takkuillessa, mutta alkuun päästiin. Ja rauhassahan me halusimme aloittaa. Ihmisiä virtasi sisään vielä alkupuheen aikanakin….

Pajassa edettiin tuttuun tahtiin. Pajan vetäjä oli taas tehnyt paljon työtä tehden välillä yhteenvetoja, sitouttanut asukkaita, jutellut heidän kanssaan puhelimessa ja saanut heidät uskomaan asiaansa. Tulijat otettiin vastaan henkilökohtaisesti ja ohjattiin ”oikeaan” pöytään. Tilaan oli  laitettu hankkeen tavoitteet, asukaspajan tavoitteet sekä tuotoksia eri kerroilta. Alussa kerrattiin pajojen "historia", näin saatiin uudet tulijat mukaan. Omassa ryhmässäni käsiteltiin asumiseen liittyviä asioita. Emme ehtineet esittäytyäkään, kun jo ikääntynyt rouva alkoi kertoa kollektiiviasumisesta ja kuinka tärkeä asia se on. Kollektiiviasumista on kuulemma Arabianrannassa ja ikäraja on 50 vuotta. Asumismuodossa  korostuu erityisesti sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen. Kahden sukupolven asunnot kiinnostivat paljon ja ryhmässä tutkittiin sellaisten pohjaratkaisuja. Yksi vastuuta ottanut ryhmäläinen oli valmistanut muille asiasta materiaalia mm. kyselylomakkeen, jossa kysyttiin kahden sukupolven asumisesta, suurperheiden asumisesta,  asumismuodoista ja kaupunkiviljelystä. Useat asukkaat eivät tienneet, mikä on osaomistusasunto. Siitä oltiin kiinnostuneita, joten kertasimme ja opiskelimme vuokra-asumisen, omistusasumisen sekä osa-omistusasumisen eroja. Vuokra-asumiseen haluttaisiin  satsata enemmän, esimerkiksi puutarha olisi kiva ihan talon vieressä samalla tontilla. Näinhän se toki olisi turvallista, kaikki saisivat nauttia ja pääsisivät helposti puutarhaan. Kattoviljely sai myös ihastelua. Kahden sukupolven asuminen tuntui pajalaisista erittäin hyvältä. Kaikilla ryhmässä oli yhteinen näkemys siitä, että uudenlaiset sosiaaliset asumismuodot olisivat tervetulleita. Huomioitavaa oli pajalaisten suhtautuminen tupakointiin.  Heidän mielestään tupakointisavu pitäisi todella saada pois parvekkeilta. Kun asuu korkealla joutuu hengittämään alakerran savuttajien savuja. Tupakkakulmia toivottiin jokaiseen taloon tai kortteliin. Tätä pidettiin jopa sosiaalisena ratkaisuna! Eräs asukas kertoi, että he olivat irtisanoneet huoltoyhtiön ja tekevät nyt kaikki pihatyöt itse ja homma hoituu. Naapuritaloyhtiökin on seurannut ratkaisua. Jäi tunne, että uudet asumismuodot olisivat tervetulleita!

Pajassa oli kova puheensorina ja pöytäkunnissa oli vaikea kuulla toisten puheenvuoroja. Yhdeksän hengen ryhmä vaatii vetäjäksi ihmisen, jolla on taito johtaa, puhua ja koostaa yhteen. Meidän ryhmässämme oli sellainen. Päätimme, että nimilistan mukaan 9.6. jonkinlainen porukka jalkautuu Espoon kaupungin virkamiesten luokse kertomaan asioista. Kun ryhmä on suuri, tulee olla yhteistä asiaa. Nyt ollaan jo lähellä toimintaa. Mutta mitä kansalaistaitoja tämä vaatii?

Pajan lopussa oli upeat esitykset ja paljon puheenvuoroja. Perustimme kesän ajaksi kolme intressiryhmää asukaspajalaisista; Asuntoryhmä, Ympäristöryhmä ja Yhteisten tilojen ryhmä. Lupasimme olla yhteydessä elokuun Espoo-päivän esityksiä varten. Hyvää Kesää!

3. Asukaspaja 28.4.2014 - Hankkeessa on töitä kaikille halukkaille!

30.4.2014 Virpi Lund
Kolmannessa asukaspajassa 28.4. oli yhdeksän osallistujaa.  Yksi mies ja kahdeksan naista. Aivan  nuoria ei ollut paikalla ja  ulkomailta Suomeen muuttaneet  puuttuivat tänään kokonaan. Kolme henkilöä on tainnut olla kaikissa kolmessa tähänastisessa pajassamme. Lisäksi oli kaksi sosionomiharjoittelijaa.  Tilaisuus alkoi jälleen  rennosti musiikilla ja asukkaat tulivat pajaan melko tasan klo 17.30. Aloituksen kanssa on hieman syytä odottaa. Kuulutuksia tehtiin kirjaston äänistudiossa kaksi. Lauantain maalaismarkkinoilta oli saatu pop-up ihmisiä mukaan. Siis ihmisiä, joita oli haastateltu siellä.

Olin asuntoryhmässä,  jossa oli kaksi vanhaa jäsentä ja yksi uusi jäsen. Tämä ryhmä on tapaamista vaille valmis, mutta juuri tällä kerralla asukkaat, joita asia varsinaisesti koski, puuttuivat. Otimme asiaksemme, että ensi kertaa 12.5.varten kutsutaan soittelemalla ihmisiä, jotka asuvat Kirstinharjun korttelin taloissa ja lähetämme heille yhteenvedon sähköpostissa sekä lisäinfoa. Jaoimme työt niin, että osa puuhaa päivämäärän ja ja osa paikan asuntoasioista tietävien ja päättäjien tapaamiselle. Tämä voi mennä syksyynkin, mutta niin pian kuin virkamiehille sopii. Kyseessä on kahden sukupolven asuntojen tai siis sukupolviasuntojen mahdollistaminen alueella. Mukaan pyydetään nyt myös vanhusneuvoston, Espoon kansallisten eläkeläisten ja omaishoitajien ryhmien edustajia. Lisäksi puhuimme paljon hauskasta tynnyriviljelystä, joka saanee tulevaisuudessa kannatusta. Millaista voisi olla tulevaisuuden asuminen Suvelassa?

Muista ryhmistä kuului myös puhetta ja paikkoja vaihdeltiin. Yhdessä ryhmässä jo askarreltiin visuaalista lopputulostakin.  Jäi tunne, että kerta meni rauhallisesti; ehkä nyt ovat jääneet elämään ne asiat, joiden takana oikeasti  ollaan. Voi myös olla, että konkreettiset asiat alkavat elää voimakkaammin ja niitä on helpompi viedä eteenpäin. Yhteisöllisyys-teema taisi jäädä käsittelemättä, koska pöytään ei ollut halukkaita. Vai onko niin, että yhdeksästä hengestä tulee vain kolme hyvänkokoista ryhmää. Jos ryhmä jää pieneksi, siinä eivät virikkeet lentele tehokkaasti. Yleisesti monikulttuurisuus tunnustetaan aidosti ja nostetaan jopa vetonaulaksi. Huomasin, että sen korostaminen asuntoasioissa ei välttämättä saa ymmärrystä ja se on hyvä myös huomata. Onkohan siinä jotain erityistä? Olemme kaikkien asialla loppujen lopuksi. Pajassa oli mielenkiintoinen tilanne, kun espoolainen virkamies vastasi taidokkaasti pajassa asukkaalle. Kansalaistaidot sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuudet ja kanavat tulee osata päästäkseen  vaikuttamaan asioiden ytimiin. Uskon, että asukaspajojen rauhallisuus ja syventymisen mahdollisuus vaikuttavat  asukkaiden  äänten kuuluville saamisessa ja kynnyksen madaltamisessa, mutta prosessit saattavat olla pitkiä ja yleinen vastuunottaminen asian eteenpäinviemisestä ei ole luontevaa ihmisille. Miksi näin on? 

Asiat koetaan tärkeiksi, mutta niihin ei jakseta/kiinnostuta vaikuttamaan? Minkä kokoisia asioita kansalaiset pystyvät viemään eteenpäin?  Millä sykkeellä kansalaisvaikuttaminen oikeastaan tapahtuu? Vastauksia ei synny heti. Asukaspajojen sisältöä ei ole kritisoitu. Näyttää siltä, että osallistujalla on hyvä olla vuorovaikutustaitoja ja tietoa asioista jo ennen kuin tulee pajaan. Pitää myös olla valmis jakamaan ideansa, kuuntelemaan ja ottamaan huomioon toisia, kehittämään ideaa eteenpäin, olemaan innostunut ja sopeutumaan oman ehdotuksensa kanssa.  Mieltään ei myöskään saa kovin herkästi pahoittaa. Tällaista on asukasajassa!

Olimme lopussa hieman kiireisiä, mutta selvittiin. Tarvitsemmeko säilytystilaa Entressessä? Siirryimme Enterssen toiseen kerrokseen keskustelemaan opiskelijoiden mahdollisesta viimeisestä työharjoittelusta hankkeessamme. Työtä on tarjolla! 

1. Uusien ”tilapajojen suunnittelu”  eli pyyntö Espoon kaupungilta hankkeelle Kirstin koulun kuntalaiskäytön tarveselvityksestä. Täytyisi selvittää tilojen kuntalaiskäyttö-käsite, kutsujen tekeminen, pajojen sisällön suunnitteleminen ja muut järjestelyt. 

2. Espoon keskuksen tapahtumissa oleminen ja asukkaiden osallistaminen pop-up -kyselyillä, asukaspinnan kartoittaminen. 

3. Espoo-päivän suunnittelu ja läsnäolo 30.8. (kaikki hankkeen henkilöt)

4. Hankkeen työkokoukset

Lisäksi kuka tahansa vosi tulla kirjoittamaan, tuottamaan sähköistä aineistoa esim. valokuvakävely asukkaiden kanssa, videoklippien tekeminen jostain aiheesta asukkaiden kanssa (esimerkiksi Espoon keskuksen Kesä), historian tallentamista (esimerkiksi Lindholmin saha jne.), aiheita tulee ja menee…..

2. asukaspaja 14.4.2014 - Asukkaiden rekrytoinnin haasteita

16.4.2014 Soile Juujärvi
Toinen asukaspaja toteutettiin Entressen Sinisessä huoneessa huhtikuisena iltapäivänä. Osallistujia tippui sisään pikku hiljaa ja lopulta heitä oli koossa seitsemän. Osallistujien pienestä lukumäärästä huolimatta työskentely työpajassa oli intensiivistä ja tavoitteiden suuntaista ja tunnelma oli hyvä.

Jäimme pohtimaan vähäistä osallistujamäärää. Olimme ottaneet iltapäiväajan mukaan, jotta erityisesti eläkeläisten ja kotiäitien osallistuminen mahdollistuisi. Mutta niin eläkeläiset kuin kotiäidit lapsineen olivat jääneet iltapäivänokosille. Monet olivat ”luvanneet” tulla, mutta jättivät tulematta.  Sääkään ei ollut otollinen. Mainontamme on myös ollut liian huomaamatonta. Kuten eräs osallistuja huomautti: Miksi ei ole isoja plakaatteja kirjaston eteisessä? Esitteet ovat liian pientä printtiä. Mainosta tulee toistaa, toistaa ja TOISTAA ennen kuin se ylittää havaintokynnyksen ja herättää kiinnostuksen. 

Taitaa kuitenkin olla niin että asukkaalla täytyy alla vahva henkilökohtainen kiinnostus että jaksaa lähteä liikkeelle parin tunnin tapahtuman vuoksi. Voi myös olla, että asukkaat eivät usko vaikuttamisen mahdollisuuksiin ja kokevat pajojen tyyppisen toiminnan turhana. Pitäisikö olla kaupunginjohtaja tai muu isokenkäinen täkynä? Oli kuitenkin ilahduttavaa, että kolme osallistujaa oli ollut paikalla jo ensimmäisessä pajassa. Osa oli järjestänyt työaikojaan jotta pääsisi mukaan!

 

Yhteenvetona pohdimme seuraavia tapoja lisätä osallistumista:

•         mainonnan tehostaminen seuraavasta pajasta tehdään viisi ISOA julistetta ja viedään näkyviin luvallisiin paikkoihin 
•          kutsutaan maahanmuuttaja-aktiiveja henkilökohtaisesti
•      lähetetään tekstiviestejä suurelle joukolle
•      järjestetään pop up -asukaspajoja asukkaiden luonnollisiin kokoontumispaikkoihin

1. Asukaspaja 19.3.2014 - Jännittää tuleeko kukaan?

 21.3.2014 Virpi Lund
Tänään 19.3. oli ensimmäinen asukaspaja Entressen kirjaston sinisessä huoneessa klo 17.30-20.00. Osallistujia oli kiitettävät kymmenen; naisia neljä, miehiä kuusi, iältään osallistujat olivat 3-vuotiaasta vaariin ja  kolme ulkomailta Suomeen muuttanutta. Tilaisuus onnistui hyvin. Alussa esiteltiin Välittävät Valittavat Verkostot -hanke ja kerrottiin tutkimukseen tarkoitetusta aineiston hankinnasta, kerrottiin Open Space -menetelmästä ja aloitettiin kokoukset kolmessa nurkkauksessa, joihin oli aseteltu tuolit puolikaareen. Open space -menetelmän avulla järjestettiin kaksi puolen tunnin kokouskierrosta, joista saatiin seuraavia aiheita: koirapuisto, Suvelan asunnot, monitoimitilat, siisteys ja viihtyvyys, kulttuuripalvelut, tietohallintojärjestelmät ja vapaaehtoistyö. Asukkaiden työstämät fläpit annettiin heille kotiin puhtaaksikirjoitettaviksi tilaisuuden jälkeen. Nyt sitten vain odotellaan tuotoksia!

Palautekierroksella ilmeni, että tällainen toimintatapa (vapaa asukaspaja)  on hyvä juttu ja pohdittiin pajojen  tiedottamista ja  mainostamista jatkossa. Asukkaat tuntuivat ottavan asiakseen uusien osallistujien värväämisen seuraaviin pajoihin! Lopussa eräs osallistuja kiitti meitä kädestä pitäen tilaisuuden järjestämisestä ja onnistumisesta. Saimme hyviä neuvoja tiedottamisesta eläkeläispiireissä ja kauppojen ilmoitustauluilla.

Mitä opittiin järjestelyistä: Tarjoilut tilataan valmiina, tiskirättejä täytyy hankkia, meillä on paljon tavaraa; kantoapua tarvitaan, taustamusiikki toimi hyvin, videokameroita on syytä olla aina kaksi, nauhurit toimivat erinomaisesti, fläppien tarrakiinnitys ei pidä, tarvitaan maalarinteippiä, kirjaston ulkopuolelle ja sinisen huoneen oveen laitetaan fläpeillä ilmoitus meneillään olevasta tilaisuudesta, laput tilaisuuden kuvaamisesta aina seinille, tilaisuus kuulutetaan pari kertaa, tabletti tarvitaan avusteiseen toimintaan, tarjoilua oli  sopiva määrä, tilaisuuteen kannattaa järjestäjien tulla riittävän aikaisin, koska mitä vain voi sattua, tilassa on hyvä videotykki ja heijastus, kuvaaja välttämätön, järjestäjiä tarvitaan moneen juttuun, joten meitä saa olla enemmänkin, tutkimuksellisuus tulee aina kertoa…

Seuraava paja on 14.4 klo 13.00-15.30. Silloin on hyvää aikaa mennä paikalle ajoissa, eikä ole kiire poislähdön kanssa. Mainostamista tarvitaan; pitää varmaan tavoitella eläkeläisiä Kirkkojärven uimahallin kahviosta perjantaisin heidän uimavuoronsa päätyttyä klo 8.50, järjestöistä sekä kotonaolijoita. Laitetaanko taas tekstarit potentiaalisille osallistujille? Keitä he ovat?